Aleksi sai lapsen ja masentui – Isien masennus jää piiloon

Synnytyksen jälkeinen eli postnataalinen masennus voi iskeä myös mieheen.

Tutkimusten mukaan 8–10 prosenttia miehistä voi kokea masennusoireita lapsen syntymän jälkeen, mutta sen tunnistamisessa on puutteita.

Miesten masennusoireet voivat näyttäytyä eri tavoin kuin naisten, sanoo perinataaliseen mielenterveystyön asiantuntija ja psykiatrian erikoislääkäri Tiina Riekki.

”Mies voi olla esimerkiksi ärtynyt, stressaantunut ja vetäytyvä siinä missä nainen voi olla alakuloinen, voimaton ja itkuinen. Miehen voi olla vaikea tunnistaa omaa oloaan masennukseksi tai sanoittaa sitä esimerkiksi neuvolassa.”

Masennus ilmenee aina yksilöllisellä tavalla. Oireita voivat kuitenkin olla esimerkiksi uupumus, ahdistus, toivottomuus, mielenkiinnon ja mielihyvän puute sekä keskittymis- ja univaikeudet.

Vaikka mies ei kanna lasta tai synnytä, isäksi tuleminen voi vaikuttaa merkittävästi myös miehen hormonitasapainoon.

Lapsen syntymän jälkeen miehen testosteronitaso laskee ja se voi heikentää muun muassa kognitiivisia toimintoja, itsevarmuutta ja mielialaa ja altistaa masennukselle. Samoin pitkäaikainen korkea kortisoli on yhdistetty mielialahäiriöihin ja ahdistuneisuuteen.

Äidit voivat kokea pian synnytyksen jälkeen hormoneista johtuvia mielialan vaihteluja (baby blues), mutta sitä ei lasketa masennukseksi. Varsinainen postnataalinen masennus on vakavampaa ja pitkäkestoisempaa, ja siihen sairastuu 10–15 prosenttia äideistä.

Kohti synnytyksen jälkeistä masennusta

Nyt nelikymppisen Aleksin tie synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastumiseen ja lopulta burnoutiin alkoi yhdeksän vuotta sitten. Hän ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään aiheen arkaluonteisuuden vuoksi. Aleksin henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Aleksi ja hänen vaimonsa saivat ensimmäisen lapsensa vuonna 2016. Aluksi Aleksi nautti isän roolista. Hän teki vaunulenkkejä vauvansa kanssa ja kaikki tuntui helpolta – hetken.

Sitten vaimo sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kun Aleksi palasi päivätöiden jälkeen kauppakassien kanssa kotiin, siellä odotti toinen työ.

”Pyykit olivat levällään ja likaiset astiat pitkin pöytiä. Purin ostokset jääkaappiin ja aloin siivota. Äiti teki parhaansa, mutta masennuksen takia arkiset askareet olivat mahdottomia.”

Arjen pyörittäminen ja taloudesta huolehtiminen kaatui Aleksin harteille. Tukiverkkoa ei ollut. Se tarkoitti myös sitä, ettei Aleksi päässyt vaimonsa kanssa kahdestaan edes lounaalle.

Kaksi ei mene siinä missä yksi

Aleksi ja hänen puolisonsa uskoivat, että vaikeudet liittyivät vain ensimmäiseen lapseen ja muuttuneeseen tilanteeseen sopeutumiseen. Niinpä he uskalsivat hankkia toisen lapsen.

Toisen lapsen syntymän jälkeen vaikeudet syvenivät. Aleksi huomasi vähitellen, että masennus alkoi ottaa otetta hänestäkin. Se oli uusi tunne.

”Aiemmin se oli tarkoittanut minulle parin päivän alakuloa. En ollut käsittänyt, miten mustaksi ja musertavaksi elämä voi muuttua, kun masennus kestää kuukausia ja vuosia.”

Hän muistaa, miten ei jaksanut keskittyä ja olo oli välinpitämätön. Toisen lapsen syntymän jälkeen hän ajoi kerran liki kahden tunnin työreissun autolla muistamatta, mitä oli radiosta kuunnellut.

Kun kollegat kysyivät töissä kahvitauolla, miten lapsiarki oli sujunut, Aleksi vastasi aina iloisesti kaiken olevan tosi hyvin. Se oli kaukana todellisuudesta.

Isän masennus jää piiloon

Tutkimukset osoittavat Tiina Riekin mukaan sen, ettei mies puhu mielialaoireistaan ammattilaiselle kovinkaan helposti. Yksi syy siihen voi olla niin sanotuissa rakenteissa.

”Vaikka isä kertoisi mielialan laskusta, oikeanlaista apua ei ehkä ole tarjolla. Erilaiset neuvolan tukipalvelut ja -ryhmät on suunnattu pääasiassa äideille. Ammattilaisen voi olla vaikea auttaa isää, jos ei ole olemassa palvelua, mihin ohjata, tai jos hoitoon pääsy on hidasta.”

Aleksillakin on se kokemus, ettei hän saanut oikein apua – ei tosin puolisokaan. Aleksin puoliso kertoi neuvolassa uupumuksestaan. Heille sanottiin sen olevan osa vauva-arkea ja että ”ensimmäisen kanssa on aina raskasta”.

Jos isän masennuksen merkkejä ei tunnisteta, voidaan mielialaoireet ja muuttunut käytös panna helposti vaikkapa työstressin piikkiin.

Tavallista on, että koko raskauden ajan ja lapsen syntymän jälkeen huomio on keskittynyt lähes täysin äitiin.

”Isän on vaikea puhua sensitiivisistä asioista ellei luottamuksellinen suhde ole rakentunut aiemmin”, Riekki sanoo.

Olenko tarpeeksi kaikkea?

Riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi lisätä miehellä esimerkiksi huoli perheen taloudellisesta pärjäämisestä ja aiemmat mielenterveyden tai parisuhteen ongelmat.

Myös sosiaalisen tuen puuttuminen ja puolison masennus ovat merkittävä riskitekijöitä – niin kuin Aleksin tapauksessa.

Vaikka masennuksen häpeäleima on himmenemässä, sitä voi olla vaikea hyväksyä ja mies voi nähdä masennuksen heikkouden merkkinä, sanoo Mehiläisen työterveyspsykologi Frans Horneman.

Taloudellinen paine ja liian kovat vaatimukset omasta roolista vanhempana voivat uuvuttaa.

”Luonnollisesti isä haluaa panna lapsen ja äidin etusijalle, mutta hintana ei saisi olla itselle tärkeiden asioiden ja ihmissuhteiden laiminlyöminen.”

Lapsen saaminen on myös elämän suurimpia muutoksia ja voi aktivoida paljon muistoja.

”Isäksi tuleminen palauttaa mieleen omia lapsuuden kokemuksia. Osa muistoista voi olla kivuliaita, jopa traumaattisia, ja ne voivat ruokkia masennusta.”

Piste – ja uusi alku

Aleksin mukaan elämä pahimmillaan oli selviytymistä ilman suunnitelmaa. Toisen lapsen jälkeen tulevaisuus katosi täysin horisontista.

Aleksi pelasi viikoittain pari tuntia jääkiekkoa. Ne olivat ainoat hengähdystauot arjessa, mutta eivät riittäneet.

”Masennuksen syihin olisi pitänyt puuttua muutenkin kuin pakenemalla. Silloin en kuitenkaan tiennyt, miten olisin sen tehnyt.”

Kahdeksan vuotta ilman tukiverkkoa ja aikaa parisuhteelle olivat yksinkertaisesti liikaa.

Pitkään kestäneen masennuksen jälkeen Aleksi romahti viime syksynä.

Se sai hakemaan apua työterveydestä, ja nyt hän tekee kevennettyä viikkoa. Hän on käynyt terapiassa sekä Setlementin ja Miessakkien tilaisuuksissa. Vertaistuki on merkinnyt paljon.

Viime vuonna Aleksi erosi puolisostaan. He ovat hyvissä väleissä, ja ikään kuin toistensa tukiperheitä.

”Pystymme hoitamaan lapsiamme paremmin ja vuoron perään se helpompaa.”

Varaudu vanhemmuuteen

On totta, että lapsi muuttaa kaiken. Ja vaikka kaikkeen ei voi varautua, jotain voi silti tehdä. Asiantuntijoiden mukaan vanhemmuuteen kannattaa varautua positiivisen kautta ja järkevästi.

”Keskustele puolisosi kanssa rehellisesti jo etukäteen elämänmuutoksen vaikutuksesta esimerkiksi töiden tekemiseen, talouteen ja asumiseen. Vanhemmuus ei ole projekti eikä täydellisyyteen pidä pyrkiä. Riittävän hyvä on parasta”, Horneman sanoo.

Varautumiseen kuuluu myös yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Introvertti puoliso voi kaivata enemmän omaa rauhaa, ja vaativampaa persoonaa voi tukea siinä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Yhdessä perheenä vietetty aika ja terveet elämäntavat ovat tärkeintä.

”Miettikää myös, mikä teille pariskuntana ja perheenä tuo iloa ja hyvinvointia, ja kenelle soitatte, jos omat voimat loppuvat”, Riekki lisää.

Perintönä parempi isä

Masennus siirtyy helposti sukupolvelta toiselle. Sitä perintöä Aleksi ei haluaisi siirtää. Työtä on vielä paljon, mutta omasta mielestään hän on saanut jo tuloksia.

”Olen oppinut pysähtymään ja panemaan asioita järjestykseen. Silloin jaksan paremmin ja voin olla parempi iskä.”

Mitä se tarkoittaa, millainen on hyvä isä?

”Helposti lähestyttävä ja arjessa mukana oleva”, Aleksi pohtii.

”Sellainen, jonka kanssa voi jutella kaikesta ja ottaa mukaan pulkkamäkeen.”